Luomuviinimatka Toscanaan

Teimme toukokuun lopussa viiden päivän pituisen viinimatkan Toscanaan. Tällä viinimatkalla lensimme molempiin suuntiin suorilla lennoilla Helsingistä Roomaan, jossa meitä odotti bussi ja Toscanan kuin omat taskunsa tunteva opas Matkapojista. Koko matkan ajan 15-henkisen matkaseurueemme tukikohtana toimi neljän tähden hotelli Corsignano Pienzassa. Ensimmäinen viinitilavierailumme sovittui näppärästi matkan varrelle lentokentältä hotellille ajettaessa.

Barberani, Umbria

barberani

Bernardo Barberani esittelemässä viljelmiään.

Ensimmäisen tilavierailumme teimme Barberanin biodynaamiselle tilalle Umbriassa. Bernardo Barberanin opastuksella saimme käsityksen, mitä biodynaaminen viljelymenetelmä tarkoittaa. Kaikki köynnösten käsittely ja rypäleiden keruu tehdään tilalla käsin. Biodynaamisessa viljelyssä seurataan kuunkiertoa ja Barberani selitti, että kyse ei ole mistään hölynpölystä, vaan yksinkertaisesti maalaisjärjestä, milloin kasvien kasvu on voimaikkaimmillaan. Kellarissa viiniä ei käsitellä turhaan, käyminen tapahtuu rypäleiden omilla hiivoilla, viini kypsyy rauhassa ja se suodatetaan vain kevyesti jos ollenkaan. Barberanin tilalla tankit ovat lämpösäädeltyjä. Näin ei suinkaan aina ole, kuten meille myöhemmilla tilakäynneillä selvisi. Rikkiä valmistuksessa käytetään kohtuudella ja osa Barberanin viineistä pullotetaan kokonaan ilman rikkiä.

Barberanilla on puna- ja valkoviinejä, mutta tila on erikoistunut makeisiin viineihin, joista yksi on valittu Italian parhaaksi jälkiruokaviiniksi vuonna 2014. Yleensä italialaiset makeat viinit valmistetaan passito-menetelmällä kuivatuista rypäleistä, mutta Barberanin tilalla käytetään myös jalohomeisia (botrytis) myöhään poimittuja rypäleitä. Tämän mahdollistaa viereisin Corbara-järven tuottama sumu ja kosteus. Tilan viinit, joita maistelemme, ovat tyylikkäitä ja vaikutuksen meihin tekee etenkin tilan runsas jälkiruokaviini.

maisema barberani

Corbara-järvi tuottaa kosteutta välittömässä läheisyydessä oleville palstoille, mikä on otollista makeissa viineissä käytetyn jalohomeen synnylle.

Ensimmäisen tilavierailun jälkeen jatkamme matkaa pieneen Pienzan kaupunkiin, jossa loppuillan saamme vapaasti rauhoittua hotellilla, tai tutustua idylliseen yli puoli vuosituhatta vanhaan Pienzan kaupunkiin.

Pienza on rakennettu 1400-luvulla mäen päälle ja kaupungista avautuu upea näkymä Toscanan vehreyteen.

Pienza on rakennettu 1400-luvulla mäen päälle ja kaupungista avautuu upea näkymä Toscanan vehreyteen.

Godiolo, Montepulciano

mulperipuu

Mulperipuun suojassa

Toisen päivän ensimmäinen tilavierailumme teimme sympaattisen pienen Godiolon luo Montepulcianoon. Pienellä tilalla tuotetaan oliiviöljyä ja maineikasta Montepulcianon punaviiniä, luomuna. Uima-altaan vieressä tilan isäntä Franco Fiorini esitteli meille upeaa pihaansa. Ennen maailmansotia tilalla on valmistettu silkkiä. Muistona tästä pihalla kasvavat mulperipuut, joiden lehtiä silkkitoukat ovat syöneet ravinnokseen. Tarinaa kuunnellessamme söimme samaisten mulperipuiden marjoja suoraan puusta ja annoimme lehtien suojata meitä auringonpaisteelta. Franco kertoo meille myös Toscanaa ja lähes koko Italiaa piinanneesta oliivikärpäsestä, joka on tuhonnut lähestulkoon koko Italian oliivisadon 2014.

Sisälle meille oli katettu pientä purtavaa ja saimme maistaa Francon viinit. Rosso di Montepulciano, Montepulciano Nobile ja Montepulciano Nobile Riserva vuodelta 2003. Viinit ovat rehellisen tyylikkäitä ja voimallisia. Viimeinen viini näyttää, miten viini ikääntyy tyylikkäästi, viinivanhuksen tanniinit ovat runsaat, mutta tyylikkään kehittyneet ja pehmeät.

ruokailu

Pacina, Colli dei Senesi

Päivän toisen vierailun teimme vanhan tuttumme Pacinan luokse. Stefano ottaa ryhmämme sydämellisesti vastaan ja esittelee tilan rakennukset päällisin puolin samalla kun johdattelee meidät sinne missä viini kasvaa. Viinitarhoilla meille käy selväksi, että kaikki työ tapahtuu siellä. Uskomattoman monimuotoinen viljely ja loistava mikro-ilmasto takaavat rypäleille parhaan mahdollisen kasvuympäristön. Tilan 75 hehtaarista vain 10 hehtaaria on viiniä, loput oliivia, viljaa ja metsää.

pacinantarha

pacina

Tuhat vuotta vanhan tuotantorakennuksen seinää koristaa kukkiva jasmiini. Isossa rakennuksessa myös asuu kyläyhteisöön kuuluvia perheitä.

Seuraavaksi siirrymme tuhat vuotta vanhaan tuotantorakennukseen, jonka seinä on upeasti tuoksuvan jasmiinin peitossa. Vanha rakennus on nuori itse tilaan verrattuna – etruskit viljelivät täällä viiniä jo tuhat vuotta eKr. Myös tilan nimi juontaa etruskien ajalta. Itse kellari on kuin aikamatka menneisyyteen. Puolisonsa Giovannan kanssa tilasta vastaava Stefano Borsa kutsuu kellaria 0% teknologiseksi kellariksi. Viini käy vanhanaikaisissa isoissa betonisammioissa. Tämän jälkeen se saa kypsyä vanhoissa puutynnyreissä syvemmällä kellarissa. Tuffi-kiveen kaivettu kellari pitää lämpötilan luonnollisesti viinille sopivana. Viinin käymistä ei lämpösäädellä eikä hoputeta millään tavoin. Viinit saavat kypsyä kunnes ne ovat valmiit markkinoille. Ainoa valmistuksessa käytetty raaka-aine on rypäle.

pacinakellari

Kellari on ollut lähestulkoon samanlainen vuosisatojen ajan.

Aloitamme maistelun tilan kakkosviinillä, Il Secondo di Pacina 2013. Viniin käytetyt ryäleet ovat nuorista köynnöksistä. Ne saavat käydä rauhassa, mutta viinin kypsytysaika on nimikkoviiniä lyhyempi. Lyhyen kypsytyksen ansiosta viini sopii hyvin nuorena nautittavaksi, mutta ei omaa kovin pitkää kypsytyspotentiaalia. Tuoksussa on puolukkaa. Maku on rosoinen ja runsas. Tanniinit ovat varsin voimakkaat, mutta kuitenkin miellyttävät. Viini on täyteläinen punaviini, jossa kuitenkin helposti lähestyttävää kepeyttä. Seuraavaksi maistelemme tilan nimeä kantavan viinin, Pacina 2010. Tilan upea nimikkoviini kypsyy jopa kolme vuotta, se on valmis nautittavaksi heti markkinoille tullessaan, mutta säilyy ja kehittyy jopa 30 vuotta tästä. Maussa on tummia marjoja, se on hyvin elegantti ja kompleksinen. Tanniinit ovat runsaat, mutta kuitenkin hienosti viiniin integroituneet. Upea viini tyylikkäiden italialaisten punaviinien ystäville. Viimeisenä maistelemme La Malena 2012. Stefano istutti aikoinaan hehtaarin alueen Syrahia, koska uskoi lajikkeen tuottavan hienoja rypäleitä tilan mikroilmastossa. Toscana on lämpimän ilmaston lajikkeelle äärialue. Siksi kylminä vuosina sato voi jäädä kokonaan saamatta, mutta sopivana vuotena se on erittäin korkealaatuista. Pohjoisessa kasvanut Syrah tuottaa hyvän hapokkuuden mikä tukee lajikkeen täyteläisyyttä ja marjaisaa makua. La Malena on erittäin tyylikäs viini. Siitä lyötyy tummaa suklaata, marjaisuutta, mausteisuutta. Maku on hyvin pitkä ja kompleksinen. Todella tyylikäs viini, joka löytyy tilalta lähdettäessä lähes jokaisen laukusta, vaikka rajallinen matkatavaramäärä asettaakin omat haasteensa.

stefano

Casale, Chianti

casalevines

Köynnökset viljellään biodynaamisesti.

Kolmannen päivän ainoan tilavierailun teemme Chiantiin Casalen tilalle. Muodikkaasti pukeutunut Giacomo ottaa meidät vastaan ja vie meidät tutustumaan palstalle, missä viini kasvaa. Kaikki tällä tilalla lähtee rypäleistä. Tilalla hoivataan jokaista köynnöstä yksilönä. Ulkopuolisen silmissä kasvit näyttävät lähes villeiltä, mutta tilalla on vannottu biodynaamisen viljelyn nimeen jo 80-luvulta saakka. Antonio, tilan nykyinen isäntä, on johtoon astumisestaan lähtien tehnyt biodynaamisia rohtoja, joita hän henkilökohtaisesti levittää kasveille suurella rakkaudella. Kaikki pellolla tapahtuu tiukasti kuukalenterin mukaan ja köynnösten juuressa kasvava aluskasvillisuus on runsaampaa kuin missään muualla vierailemallamme tilalla.

casaleantonio

Antonio, Giacomo, Antonion poika sekä preparaatit ja kuohuviini etualalla.

Paljon puhuttu Antonio on meitä vastassa kun Giacomo johdattaa seurueemme tuotantotiloja päin. Pelkkää Italiaa puhuva Antonio ottaa meidät sydämellisesti vastaan. Joidenkin ihmisten kanssa on helppo kommunikoida vaikka yhteinen kieli puuttuisi. Antonio on tällainen ihminen. Hän tarjoaa meille kuohuviiniä alkuun. Kaikki lasit ovat keskenään erilaisia, joku voisi kiinnittää lasien puhtauteen huomiota, mutta Antonion tarjotessa viiniä lasien siisteys on koko seurueelle täysin toisarvoista. Ensimmäisellä tilavierailulla meille on kerrottu, että biodynaamisessa viljelyssä ei ole kyse mistään ihmeidenteosta. Antonio tekee heti selväksi, että hänellä ei ole tarvetta yksinkertaistaa asiaa meille. Giacomo varoitteli meitä, että Antonio on vienyt viininviljelyn omiin sfääreihinsä ja Antonio esitteleekin meille heti alkuun biodynaamiset preparaattinsa. Pienissä purnukoissa olevia rohtoja levitetään muutamia teelusikallisia hehtaarin alueelle. Antonio puhuu kasveista henkisinä olentoina. Epäilyn sijaan seurueemme kuuntelee Antoniota varovaisen ihailevasti. Fantastinen kuohuviini on oiva ennakkoluulojen poistaja. Seurueesta ihmetellään tyylikkään leipäisää makua. Viini on hitusen makea, tyylikkäästi kupliva ja todella harmoninen suussa.

casalecellar

Viinikellari näyttää surkealta. Enemmän autokatosta kuin kellaria muistuttava. Osa tankeista on ulkona, loput ovat vanhoja ja ne on sullottu pieniin huoneisiin, joihin ne hädin tuskin mahtuvat. Näissä astioissa kuitenkin kypsyy aarre. Saamme maistaa tuoreinta trebbianon vuosikertaa 2014 suoraan tankista. Sen maku on jo uskomattoman kehittynyt. Tankkinäytteet vaihtuvat tiuhaan. Maistamme roséviinin vuodelta 2011 – yhä tankissa. Mieletön täyteläisyys ja tasapaino, tyylikäs kuin mikä. Vuoden 2005 sangiovese, sekin vielä tankissa. Tankkinäytteet huipentuvat vuoden 1986 sangioveseen, joka kypsyy yhä! Viini on kehittynyt upeasti. Hedelmää on runsaasti, mutta maku on todella kompleksinen ja tyylikäs. Tuntuu kuin maku jäisi asumaan suuhun. Tankkinäytteiden maistelu jatkuu ja tilan isäntä Antonio innostuu sanoin kuvaamattomasti jokaisesta viinistään. Hän on vähintään yhtä innoissaan kuin mekin. Tässä vaiheessa meille ilmoitetaan, että bussi odottaa jo ja meidän täytyy lähteä. Antonio ei päästä meitä pois (eikä kukaan haluaisikaan lähteä) vaan sulkee kellarin oven meidän ollessa yhä sisällä ja juoksee laskemaan lisää näytteitä. Upeat viinit toisensa perään kaatuvat kurkusta alas. Into millä hän esittelee rakkaita viinejään, on tarttuvaa. Olemme kaikki rakastuneita. Useiden tynnyreiden kohdalla hän ilmoittaa, että kyseinen viini ei ole myynnissä, hän haluaa pitää sen itsellään. Maistellessamme mestariteoksia karussa kellarissa, joku toteaa, että Jeesuskin syntyi tallissa. Tätä osuvampaa vertausta on vaikea keksiä.

barrelsample

Antonio kaatamassa yhtä lukuisista tankkinäytteistä.

 

barrel

Viinit saavat kypsyä todella pitkään. Näissä tynnyreissä lepää vinsanto vuodelta 1986.

Tilavierailun jälkeen Antonio jää rakkaiden viinitynnyreidensä luo ja me jatkamme Giacomon sekä Antonion isän ja pojan kanssa läheisen kylän ravintolaan, jossa meille on järjestetty päivällinen. Päivällisellä ruoka tarjoillaan Casalen herkullisten viinien kera ja päivä huipentuu vinsantoon vuodelta 1895. Viini on kypsynyt tähän päivään asti tynnyrissä, jossa lähes puolet on ilmaa. Viinin makeus on upeassa balanssissa oksidoituneen maun kanssa, maussa on runsaasti pähkinää, hunajaa ja mausteisuutta. Tuntuu kuin kompleksinen maku jäisi suuhun asumaan. Fantastinen päätös päivän tilavierailulle.

isoisa

Antonion isä ja tilan edellinen isäntä meidän mukana lounaalla.

Casalen viinit kypsyvät hitaasti täysin viinin ehdoilla – jopa 30 vuotta. Tällaista kärsivällisyyttä ja intohimoa ei usein näe viinitilalla. Silloin kun nämä tekijät kohtaavat, lopputulos voi olla jotain lähes käsittämätöntä. Kun poistumme tilalta, opas kertoo Danten Jumalaisesta näytelmästä. Koimme juuri sellaisen.

Il Paradiso di Frassina, Montalcino

Neljäntenä päivänä mielenkiintoiset tilavierailut jatkuvat ”Mozartin viinitarhoille” Montalcinossa. Il Paradiso di Frassinan Carlo Cignozzi on korvannut perinteiset kasvinhoitometodit musiikkiterapialla. Projekti sai alkunsa kun Carlo teki kokeilun soittaa osalle viiniköynnöksistään Mozartia. Mozartille altistuneet kasvit tuottivat parempaa satoa ja Carlo päätti jatkaa soittamalla musiikkia kaikille köynnöksilleen. Nykyisin eri puolilla viljelysmaita soi Mozart 72 korkealaatuisesta äänentoistolaitteesta. Useat yliopistot ovat lähteneet mukaan kokeiluun ja tukevat projektia, mikä on kiinnostanut myös lukuisia tiedotusvälineitä. Carlo sanoo tilalla vierailleen televisioryhmiä yli 40 maasta. Tutkimustulokset viittaavat, että musiikin soitto rypäleille todella tuottaa laadukkaampaa satoa ja vähentää merkittävästi erilaisten torjunta-aineiden tarvetta.

frassinavines

Mozartin viinipelto. Kuvassa näkyy mustia kaiuttimia köynnösten yllä.

Maistelemamme viinit ovat tyylikkäitä. Rosso di Montalcino on valmista juotavaksi, vaikka tuleekin kehittymään vielä ajan mittaan. Brunello di Montalcino 2009 on äärimmäisen runsas ja kompleksinen. Vaikka viini onkin vielä hyvin raaka, siitä puuttuu usein Brunellolle tyypillinen liiallinen ärhäkkyys. Paradiso di Frassinan Brunello on valmistettu luonnon hiivoilla, ilman rikkiä ja suodatusta ja se saa kypsyä isoissa tynnyreissä, minkä ansiosta viini on hyvin lähestyttävä jo nyt, vaikka kypsytyspotentiaalia on vielä rutkasti. Voi hyvin kuvitella, että rypäleet ovat kasvaneet rauhoittavan klassisen musiikin vaikutuksessa.

frassina

Carlo Cignozzi esittelee viljelyfilosofiaansa tunteella.

Viimeinen maistelemamme viini 12 Uve on laatuluokitukseltaan edellisiä alempi IGT. Tämä selittyy alueelle epätyypillisten rypäleiden käytöllä. Itseasiassa tämän viinin rypäleet olisivat epätyypilliset minkä tahansa alueen viinille. Kyseessä on 12 rypäleen sekoite. Aikoinaan itsekin Rolling Stonesin lämppärinä soittanut Carlo on innostunut musiikista ja ajaa takaa tällä cuvéella rypäleiden sinfoniaa. Viini on nuori, mutta hyvin moniulottoinen ja runsas. Samaan aikaan raju ja harmoninen. Mielikuva rypäleiden sinfoniasta käy järkeen.

frassinawines

Tilalta jatkamme Montalcinon kaupunkiin. Tutustumme kaikki omassa rauhassamme enotecoja ja ravintoloita pullollaan olevaan kaupunkiin. Minä illastin yksin ja sain tyytyä katselemaan maisemia ikkunasta.

vino

Upeat maisemat Montalcinolaisen pizzerian ikkunasta.

Est! Est!! Est!!! Montefiascone

Viidentenä päivänä hyvästelemme hotellimme, jonka äärimmäisen mukava henkilökunta on ehtinyt käydä seurueellemme jo kovin läheiseksi. Suuntaamme Rooman lentokeltälle päin, mutta matkalle mahtuu toki vielä viimeinen tilavierailu kun viinimatkalla ollaan. Pysähdymme Montefiasconeen, jonka viiniin liittyy hauska tarina saksalaisesta piispasta, joka v. 1110 oli matkalla Augsburgista Roomaan. Piispa lähetti palvelijansa edeltä ja tämän tuli merkitä reitin varrelle ’Est!’ sinne, missä oli hyvää viiniä. Montefiasconen kohdalle palvelija oli merkinnyt ’Est! Est!! Est!!! Se viini oli niin hyvää, että piispa Fugger ei koskaan ehtinyt Roomaan asti.

 

Henri Bäckman